Aamiaisruno

Kurssin ensimmäinen tehtävä oli aamiaisruno. Tehtävänä oli kirjoittaa runo, jossa on mukana ainakin kaksi aistia. Tärkeää olisi nähdä arkisten asioiden merkitys ja konkreettisten asioiden kauneus. Oli todella pitkä aika, kun olin edellisen kerran kirjoittanut runoja, joten tehtävä jännitti. Lopulta runo syntyi aika helposti. Runoa on muokattu saadun palautteen jälkeen. 

Aamiasruno

Tuoksu kiemurtelee nenään, 

kaivautuu raukeisiin jäseniin, 

antaa voimia kiskoa itseni peiton alta. 

Hapuilen unisena kohti keittiötä, 

haparoiva käteni ojentautuu kohti höyryävää mukia.

Kahvia on koko pannullinen, 

se riittää käynnistämään tämänkin harmaana aukeavan päivän.

Hermostuneena huitaisen pöydällä lojuvat paperikasat edestäni,

siirrän tietokoneen turvaan. 

Kahvimuki kolahtaa pöydän kulmaan 

asettuu tuttuun paikkaan. 

Muki lämmittää sormia. 

Pian autuas maku pyörii suussa, 

täyttää makunystyrät. 

Ensimmäinen kulaus, toinen ja kolmas. 

Alan olla valmis ensimmäiseen katsekontaktiin, 

hyvän huomenen toivotukseen.

Palaute: Runossa on hienoja kohtia, mutta sitä voisi vielä hioa muutamasta kohtaa (hioin hieman). Hyvä aloitus kurssille joka tapauksessa. 

Lopputulokseen olin itsekin kohtalaisen tyytyväinen. Mitä mieltä sinä olet, jätä kommentti ja kerro.